Kaikista ei ole toimittajaksi
Kun 80-luvulla keksittiin uudelleen 1800-luvulla kehitetty reaaliajassa paikasta toiseen puhelinlinjoja pitkin kirjeitä, asiakirjoja ja kuvia siirtävä telekopiokone, eli telefaksi, kansankielellä faksi, maailma muuttui täysin.
Aikana kun ei vielä ollut sähköpostia, 4G-tiedonsiirtoteknologioita, taskunettiä, teratavuista muistitikkua, iPhonea, iPodia tai iPadia, faksi mullisti ihmisten tavan viestiä. Silloin tajuttiin, että viestinnässä on yleistymässä lähiaikoina ehkä jotain muuta kuin kirjekyyhkyjä tai postivankkureita.
Kun internet, tuo mahtava maailmanlaajuinen tietoverkko sitten tuli Suomeenkin, Perä-Pohjolaan, ei mikään ollut enää entisensä. Alettiin heti spekuloida, menettävätkö kansalliset mediatalot kuten Yleisradio, Alma, Bonnier ja Sanoma yleisönsä vai tuleeko tiedonkulusta sekavaa ja kansalle tietoähky. Ei. Sitä päivää ei ole vielä internetin 20-vuotisen Suomen-historian aikana nähty.
Vaikkakin on nähty joukkoviestimien strategioiden muuttumista, radiokanavien tuhoja, nettiradioiden perustamisia, lehtien siirtymistä verkkoon, ovat ihmiset pohjimmiltaan samanlaisia. Vain tavat, joilla teemme asioita muuttuvat. 1960-luku: jos haluan tyttöystävän, menen mitä varmimmin tanhuihin jollekin tanssilavalle. 2010-luku: jos haluan tyttöystävän, tutustun häneen mitä helpoiten Facebookissa.
Sosiaalinen media
Internetin yhteisöpalvelu Facebook levisi Suomeen varsinaisesti vuonna 2007, jonka jälkeen sen suosio on vain jatkanut kasvuaan. Facebookissa voi julkaista melkein mitä vain kavereidensa tai koko maailman kesken. Nykyisin Facebook on 800 miljoonalla käyttäjällään iso osa jokapäiväistä elämää. Siellä jutellaan kavereiden kanssa ja jaetaan tietoa.
Mikroblogipalvelu Twitter on tunnettu nopeudestaan tiedonvälityksessä. Tieto pop-tähti Michael Jacksonin kuolemasta vuonna 2009 julkaistiin ensimmäisenä Twitterissä, jossa tieto levisi nopeasti koko maailman muihinkin tiedotusvälineisiin. Teknologiajätti Applen ja animaatiostudio Pixarin perustaja Steve Jobsin kuoleman jälkeen Twitterissä julkaistiin 10 000 aihetta koskevaa viestiä sekunnissa. Tapahtunutta kuvailtiin kaikkien aikojen verkkouutiseksi.
Katse tulevaisuuteen
Millainen on joukkoviestimien tulevaisuus? Väistämättäkin mennään kohti avoimempaa mediaa. YouTube ja netti-tv:t vievät katsojia televisiolta ja nettiradiot kuuntelijoita radiolta. Lehdet siirtyvät vähitellen nettiin, jossa juttuja voi kommentoida ja niistä voi keskustella.
Silti väitän, että ihmiset kaipaavat kaikessa saatavilla olevassa tiedossa kahlatessaan tietoja kriittisesti ja puolueettomasti kokoavia tahoja. Tahoja, jotka taustoittavat taitavasti ja ovat rehellisiä. Tekstiä, jonka lukemisesta ihmiset pitävät.
Silti väitän, että ihmiset tykkäävät edelleen kuunnella laadukasta alan ammattilaisten tekemää radio-ohjelmaa ajaessaan autolla tai kulkiessaan ratikalla.
Medialukutaitoa, hyvät naiset ja herrat
Meidän tulee pitää yhdessä huolta siitä, että kansan medialukutaito pysyy yllä kun erilaista sisältöä löytyy ympäristöstämme enemmän ja enemmän. Tässä auttavat mm. mediakasvatus kouluissa, vaikka senkin tarpeellisuudesta niin usein puhahdellaan.
Jos jokainen voi tuottaa sisältöä ja sensaatiot ovat ihmisille tärkeämpiä kuin taustat, totuus ja puolueettomuus, irtisanoudutaan samalla koko median moraalipakotteista. Ei ole enää median vastuuta. Vauhtia kyllä on, muttei luotettavuutta.